KEBAAAB

Jugobliude, karvaton kalvakka käsi kun rupesi kebabin laittoon.

Pari viikkoa sitten törmäsin Sivumaun blogissa kotitekoiseen kebabiin. Resepti oli mielenkiintoinen, eikä vaikuttanut hirmuisen työläältä, joten päätin testailla vapaalauantainani, miten se EU-kandidaatin oiva herkku taittuu kaljupäältä.

Muuten reseptissä tarvittavaa kamaa löytyikin kaapista ja ruokakaupasta, ja hiukan oikaisin ostamalla valmiita pitataskuja, mutta täytteet tein sentään itse. Niin, ne täytteet - lampaanjauheliha ei ollutkaan perus-lihatiskituote, joten piti soittaa oikein äidille asti ja kysäistä vinkkiä, mistä tätä Uuden-Seelannin herkkää eläinsurvosta saa. K-kaupan pakasteallas ojensi kutsuvana käsiään ja syöksyin suin päin Pirkan pakettien kimppuun.

Laitan vähän kuvasarjaa tähän, taikinan vaivauksesta ei ole kuvia, mutta kukapa nyt jaksaisi katsoa kun yleiskone seisoo stillkuvissa?

 Jötkäleet parilalla ja pitaleivät odottamassa pätsiä viimeisen voitelun (vettä pintaan, tietty) saaneina

Retiisitsatsiki, aijai :)

Valkosipulin puolesta safkaa en voisi suosittaa ennen kuumia deittejä mäsäyteltäväksi. Onneksi tästä selviää pyytämällä kuumia deittejä syömään samaa safkaa!

Lopputuotetta pöydällä uskomattomassa asetelmassa

Niin, ja jälkkäri? Totta munassa semmoista pitää olla valmisteilla:

Ananas halki, lihat koverretaan kummastakin puolikkaasta ja kuutioidaan (ydin poistetaan). Tämän jälkeen ananaslihakuutiot palautetaan puolikkaisiin "kuppeihin" ja päälle lurautetaan pari ruokalusikallista puolimakeaa valkoviiniä, päälle vaniljajätskiä ja suklaahippuja. (Kyllä, nyt saat pyykäistä suupieltä)

Ravitsemuksen puolesta safka on aika raskasta, mutta makumaailma leijailee jossain kreikkalaisen ja turkkilaisen safkan välimaastossa. Mielenkiintoinen ja kiva kokemus!

Reseptistä suurkiitos Sivumaulle, seurasin aika nöyrästi muita osioita, mutta varrastikkuja eikä grilliä mulla ei ollut joten piti tyytyä tommosiin jötkäleisiin, jotka käristin parillapannulla. Mutta oli silti oivaa!

Iltakeittäjä

Heleijaa vaan kaikki te tuhannet ja taas tuhannet yösydännä nälissään kulkevat ihmiset!

Tulin justiinsa illan esityksestä kotiin ja mahassa kutkutteli iltamätöt, siispä toimeen:
Päädyin possunlihapainotteiseen patahässäkkään. Ainesosina palvelivat

possunliha (kuinkas muuten)
paprikasuikaleet (pakaste, pirkka)
sipuli renkaina
tuoreet herkkusienet siivutettuina
tomaattimurska
ruokakerma
puolikas pirkan pippurituorejuusto (siis Musta Pekka -kopio, ensitestissä ja ihan kelpo kamaa)
chilihiutaleita
pippurisekoitusta
hitunen tabascoa

Edeltävillä lähdettiin pannulla alkuun, ja hiilaria ei tule unohtaa, joten keittelin couscoussille veden, johon pistin sulamaan vajaan pussin herne-maissi-paprikaa (perinteinen köyhälistösekoitus suoraan pakastimesta) ja turvotin CC:n kiehautessa vedessä voinokareen kera.

Sekoittelin "hässäkän" yhteen astiaan ja fiilistelin lopputulosta. Löysin pöydännurkalta lehtipersiljaa joten siitä vihreät annoksen päälle. Lopputulema:

Kut-va-naa. :)

Soundtrackina Warren G – Regulate G Funk kepeästi kaiuttimista tarjoiltuna.

Näytteilleasettelu

Naureskelin joitain safkoista ottamiani kuvia. Rupesin miettimään, että jaksaako samassa köökissä samanlaisista astioista syötäviä eri asentoihin asetelluista ravinnonpaloista otettuja kuvia loppujen lopuksi katsoa kovin mielenkiintoa hehkuvin silmin? Meiffe jaksaa, joskin omaan silmään osuu heti pari vakiovirhettä. Etiketissä siis. Kolajuoma on yksi niistä - minkä vasiten aina jätän ruskean mahlan tuoppiin tai pitkään lasiin kuvaamista varten?

Naudan ulkofilépihvejä, tikkuperunoita, vihersalaattia fetakuutioiden kera.

Jäävuorisalaattipedin päälle aseteltu tomaattisella kanan rintafileen paistoliemellä maustettua riisiä, kanafilé höystetty...vuohenjuustolla ja valkosipulilla? Ruokottoman vanha kuva, muisti ei pelaa. 

Lisäksi ah-niin-ihanan pöydän ollessa asetin alla, joudun usein toteamaan safkakuvista, että ympärillä olevien irtoartefaktien siirtäminen edes kuvauksen ajaksi näyttäisi olevan ylitsepääsemätöntä. Onneksi esimerkiksi tässä kuvassa osoitan valveutuneisuuteni leviterasvan äärellä (superkevyttä Floraa :D) ja pannunalunen on tyylikäs silikoninen, ehkä jopa DESIGN-tuote!

Loppuhehkutuksena yritys tehdä kaunis asetelma parin koskemattoman raaka-aineen, valmiin annoksen (tacosalaatti) ja ihastuttavan ranskalaiskeittiöni koillisseinän yhteisvaikutuksella. Talouspaperi (vaikka teline onkin PENTIK) ja keräyspahvinurkkani olisi voinut jäädä kuvasta pois. Pöytätasokin kun on niin puleerattu.

Tuhti tacosalaatti

lisää arkistoja selaillen, mutta uutta luoden:

pekulilaatio

Ne..Leivät.

Aiemmassa postauksessa hehkutin vähähiilihydraattisia aikeitani. Hyviä aikeita, vaikeita toteuttaa, koska ra-kas-tan leipää.

Kaksi erityisen kovaa suosikkia tällä hetkellä ovat Vaasan Täyshyvät sekä Fazerin Alku jyväpalat. Duunailin jälleen brunssinomaisesti settejä itselleni, kokosin molempien suosikkileipieni väliin sen "perinteisen":

Oivariini
Ohuen ohut palvikinkku
Pirkka Saaristolaisjuusto (ehdoton suosikki.)
jääsalaatin lehtiä
tomaattia, pikkuriikkisen suolaa ja pippurisekoitusta

Tämän jälkeen asettelin kaksi viljaisaa paholaista pahvilautaselle, kuinkas muutenkaan. Täytin muovituoppini appelsiinimehulla ja kokosin Taika-kulhooni maustamattoman jogurttirahkan ja kuningatarsoseen herkän komboluomuksen. Nautitaan Akkaria tai Oliviaa lehteillen.

Sana "suosikki" on tässä tekstissä kuin Jallu Apu-lehdessä. Löydä kaikki ja voit voittaa ehdan löytämisen ilon sekä ilmaisen visuaalisen ruokailun blogissani.

pekulilaatio

Maankuulu aamunärästin

Hei vaan kaikille. Tuntuu, että usein blogien päivitysväli on kamalan harva - siksi päätin näin alkusuorallamme jo tulittaa muutaman ravintopitoisen kirjoitelman ensinälkää hillitsemään.

Perjantaina 8.7. irroittelin aamuhetken tiimoilla oikein olan takaa. Mieli teki jotain oikein tujakkaa (tässä tapauksessa täyttävää ja rasv-- terveellistä), jolla jaksaisi pitkälle iltapäivään.

Synnytin pannuillani surullisenkuuluisan aamunärästimen. Tällä on lääkitty darroja vuosisatojen ajan muun muassa  Palaun saarilla. Kiihoitan ensin jokaisen mäsäyttäjän mielikuvitusta seuraavalla kuvailulla ja päätän kirjoitukseni visuaalisen esitykseen:

Kärvensin HK:n bleue saucisses - gastronomisesta puolivalmisteesta valmistelemiani puoliksileikkaamiani siivuja pannulla. Samaan aikaan valmistelin parilapannuni ottamaan vastaan täysjyväpaahtoleivänpalat, joille löin aivan uudenlaisen ilmeen upottamalla ne kaulaansa myöten raakaan kananmunaliemeen. Leivät paahtuivat munaisan raidallisiksi pannulla sitä mukaa kun makkaranpalat saivat kaipaamaansa kesärusketuksen pintaan. Tiputin makkarapannun lämmöt matalalle ja kaadoin niiden päälle valkoisia papuja tomaattikastikkeessa. Samalla veistin parilan uhrien päälle siivut emmentaljuustoa, jota käytin nopeasti pannun pinnalla, että se norjistui ja sai vähän väriä.


Kombon kruunasi hedelmäinen banaani, jonka asettelin nätisti lautasen vierelle. Annos oli ...ehkä hitusen liian tymäkkä näin yhden miehen mäsäytettäväksi, mutta kun aamunärästin leipaistaan, se myös syödään.


Niin ja se kuva. Tästä lähtee:

Rennieaskia etsiskellen,
pekulilaatio

Järeät "suosalot"

Noniin. Nyt verbaalisen hellan äärelle astui blogin toinen maestro. Leikin tällä hetkellä jonkinlaista vähähiilihydraattisen ruokavalion noudattajaa. Alla parvekepiknikkini mätöt juhannuksen tienoilta:

Vihreä on omena ja keltainen ruskeiden laikkujen koristama hedelmä on banaani. Niinikään tölkissä on kolajuomaa ja herkkuani aspartaamia. Mutta nämä ovat toisarvoisia, koska nyt ruoditaan läpi pahvi(luonto - sehän kasvaa takaisin)lautasen anti:
Tavoitteena oli tuju proteiinimättö pienillä hiilareilla.

Vihersalaatti sisälsi seuraavia ainesosia:
-jääsalaattia
-tomaattia
-mozzarellaviipaleita
-kolatun kutunmaito-salaattijuustoa (luojat, miten hyvää!)
-päälle valutettu yrttiöljyä em. salaattijuustopurkin sisältä.

Ruskeanpunainen hässäkkä on ihastuttava sekoituskimara seuraavista ainesosista:
-aurinkokuivattu tomaatti -tahna
-broilerin maustamaton filésuikale
-auringonkukansiemeniä
-pekonisiivut 1/4 mittaan leikeltyinä
-jotkin lähteet (tunnistin ko. päivän ruokalappua [t-paitaani] imeskelemällä) väittävät tuossa olleen vielä kuullotettua sipulia.

Taitava kotikeittiön sankari(tar) leipoo samanlaiset tuotokset, vaikka en varsinaisia ohjeita luonutkaan. Pääasia on vesi, joka toivottavasti HD-tason valokuva ja hersyvä kuvailu toi kielelle ja rakkaus ruokaan!

Safkaeuforioita toivottaen,
pekulilaatio

tiistain brunssi

Pari croisanttia, marmelaadi- ja margariininökäreet, juustosiivut, mansikoita, vesimelonia, sitruunasiirappimehuu ja kaakaota. varmaa kutvanaa